Jalkajarru, paholaisen keksintö

[Mikko Järvinen]

Pyörään ilmestyi vahingossa jalkajarru - vahingossa siinä mielessä,
että pyörään lähihuoltamossa arvottiin uutta voimansiirtoa kun vanha
vaihtajakin räjähti ja hyllyltä löytyvä ratkaisu oli tietenkin se
seitsenvaihteinen Nexus, joka sinällään toimii ainakin näin uutena.
Mutta vakiomallissa on tietysti jalkajarrukin.

Jarruttaminen moisella on hankalaa, tehoa on tulee joko liian vähän
tai liikaa. Viivettäkin taitaa tulla, mutta eihän tuo selkärengasta
lähde vielä eikä varmaan rupeakaan lähteämään kun kulkineessa on
kuitenkin edelleen myös molemmat vannejarrut (niin teho tosin ei ole
ihan 2000-luvun vaatimusten mukaista, jalkajarrulla toki saa
piirrettyä mustaa viivaa - vähän turhankin helposti).

Sen sijaan ajossahan tuo koko ajan tiellä. Pelkästään liikkeellelähtö
on pitänyt opetella uudelleen, kun enää ei voikaan nostaa poljinta
optimaaliseen lähtöasemaan. Samaten jarrutus vahingossa onnistuu,
viime tänään pääsi useita muinaisia germaanijumalia ilmoille, kun
pelkästään niinkin yksinkertainen toimenpide kuin polkimilla seisten
tapahtuva katukiveyksen ylittäminen sai aikaan hetkellisen tahattoman
jarrutuksen.

Minkä ihmeen takia kukaan terveelle motoriikalla varustettu yli
kuusivuotias haluaisi moisen muinaismuiston pyöräänsä?

[Timo Noko]

Post by Mikko Järvinen
Pyörään ilmestyi vahingossa jalkajarru - vahingossa siinä mielessä,

...

Post by Mikko Järvinen
Minkä ihmeen takia kukaan terveelle motoriikalla varustettu yli
kuusivuotias haluaisi moisen muinaismuiston pyöräänsä?

Dejavuu. 60-luvulla kun käyräsarviset kilpurit ilmestyivät tavallisten
tahvojen käyttöön, tapahtui paljon onnettomuuksia. Erinomaisen
selvästi muistan lakiehdotelman, jonka mukaan jalkajarrusta tehtäisiin
pakollinen varuste. Jossain lehdessä näin myös konstruktion, joka
olisi ollut pakko asentaa käsijarrullisen fillarin ketjuun, niin että
taaksepäin polkiessa tapahtuisi jarrutus.

[JiiHoo]

Post by Timo Noko

Post by Mikko Järvinen
Pyörään ilmestyi vahingossa jalkajarru - vahingossa siinä mielessä,

...

Post by Mikko Järvinen
Minkä ihmeen takia kukaan terveelle motoriikalla varustettu yli
kuusivuotias haluaisi moisen muinaismuiston pyöräänsä?

Dejavuu. 60-luvulla kun käyräsarviset kilpurit ilmestyivät tavallisten
tahvojen käyttöön, tapahtui paljon onnettomuuksia. Erinomaisen
selvästi muistan lakiehdotelman, jonka mukaan jalkajarrusta tehtäisiin
pakollinen varuste. Jossain lehdessä näin myös konstruktion, joka
olisi ollut pakko asentaa käsijarrullisen fillarin ketjuun, niin että
taaksepäin polkiessa tapahtuisi jarrutus.

Minäkin muistan kuinka aikoinaan varoiteltiin, että lapsille ei saisi
hankkia käsijarrullista pyörää.

[Kare Pietilä]

Post by JiiHoo
Minäkin muistan kuinka aikoinaan varoiteltiin, että lapsille ei saisi
hankkia käsijarrullista pyörää.

Juu, ja sepä olikin tavattoman turvallista kun sitten rymisteltiin
millon mihinkin lepikkon kun ketjut putosivat päältä ja vauhtia oli
niin paljon, ettei uskaltanut hypätä kyydistä...

[Kare Pietilä]

Post by JiiHoo
Minäkin muistan kuinka aikoinaan varoiteltiin, että lapsille ei saisi
hankkia käsijarrullista pyörää.

Juu, ja sepä olikin tavattoman turvallista kun sitten rymisteltiin
milloin mihinkin lepikkoon kun ketjut putosivat päältä ja vauhtia oli
niin paljon, ettei uskaltanut hypätä kyydistä...

[Besserwisser]

Post by Kare Pietilä

Post by JiiHoo
Minäkin muistan kuinka aikoinaan varoiteltiin, että lapsille ei saisi
hankkia käsijarrullista pyörää.

Juu, ja sepä olikin tavattoman turvallista kun sitten rymisteltiin
milloin mihinkin lepikkoon kun ketjut putosivat päältä ja vauhtia oli
niin paljon, ettei uskaltanut hypätä kyydistä...
--

Miksi ne ketjut putoaisivat päältä?
Jos nyt ostaisin pienelle lapselle pyörän niin siinä olisi jalkajarru ja käsikäyttöinen etujarru.
Varsinkin takavuosina käsijarrut olivat niin tehottomia että jalkajarrut lastenpyörissä olivat ainoat oikeat.

[Pekka Lahdenmäki]

Post by Besserwisser
Miksi ne ketjut putoaisivat päältä?

???

[M. Tavasti]

Post by Besserwisser
Miksi ne ketjut putoaisivat päältä?

Miksi likainen, venynyt ketju ei tippuisi pois kuluneista
hammasrattaista, kun ajetaan kovaa töyssyistä?

[Timo Noko]

Post by M. Tavasti

Post by Besserwisser
Miksi ne ketjut putoaisivat päältä?

Miksi likainen, venynyt ketju ei tippuisi pois kuluneista
hammasrattaista, kun ajetaan kovaa töyssyistä?

Vaiheettoman SA-INT fillarin ketjun käyttöikä on ääretön. Venynyt
ketju muovaa rattaat itselleen sopiviksi, niin ettei ketjua voi enää
edes vaihtaa uuteen, Ei tarvitse puhdistaa eikä rasvata, paitsi jos
ketjun kitinä alkaa örsyttää.

Mä ajoin monta kymmentä tuhatta kilsaa yhdellä ketjulla 60-luvulla,
esmes Hesasta jöömerelle ja takas. Norjassa opin senkin miksi
vuoristomaiden fillareissa on se etujarru. Jalkajarru nimittäin
kuumeni ja kappa halkesi, kun kaadoin sen päälle vettä. Ajoin sillä
haljenneella kapalla kuitenkin Norjasta Hesaan, vaikka jarru toimi
hiukka heikosti.

[Matti Kaki]

Post by JiiHoo

Post by Timo Noko

Post by Mikko Järvinen
Pyörään ilmestyi vahingossa jalkajarru - vahingossa siinä mielessä,

...

Post by Mikko Järvinen
Minkä ihmeen takia kukaan terveelle motoriikalla varustettu yli
kuusivuotias haluaisi moisen muinaismuiston pyöräänsä?

Dejavuu. 60-luvulla kun käyräsarviset kilpurit ilmestyivät tavallisten
tahvojen käyttöön, tapahtui paljon onnettomuuksia. Erinomaisen
selvästi muistan lakiehdotelman, jonka mukaan jalkajarrusta tehtäisiin
pakollinen varuste. Jossain lehdessä näin myös konstruktion, joka
olisi ollut pakko asentaa käsijarrullisen fillarin ketjuun, niin että
taaksepäin polkiessa tapahtuisi jarrutus.

Minäkin muistan kuinka aikoinaan varoiteltiin, että lapsille ei saisi
hankkia käsijarrullista pyörää.

Minä olisin pikkukundina halunnut sellaisen mutta vanhemmat
eivät antaneet ostaa. Kertoivat, että kaaduttaessa sellaiset
käsijarruvivut katkaisevat sormet. :-)

[Kare Pietilä]

Post by Matti Kaki
Minä olisin pikkukundina halunnut sellaisen mutta vanhemmat
eivät antaneet ostaa. Kertoivat, että kaaduttaessa sellaiset
käsijarruvivut katkaisevat sormet. :-)

Ja ne sen aikaiset käsijarrukahvat saattoivat totisesti katkaistakin.

Itse nakkasin pari vuotta sitten aika helvetin rajut lipat väistöti-
lanteen päätteksi ja vaikka fillarissa on nykyaikaiset reilusti ulos-
päin aukeavat "turvakahvat", niin silti toinen käsi jäi ilmalennon
ajaksi nalkkiin ja muljahti vapaaksi vasta kolmoislutzin päätyttyä
selälleen mätkähdykseen suorin vartaloin. Särkyä ja voimattomuutta
kädessä kesti puolisen vuotta ja kovassa rasituksessa vielä toisen
mokoman. Jos tuommoisen lipan olisi heittänyt vanhoilla kunnon kaari-
kahvoilla, niin varmaan kaikki rystysten kämmenenpuoleiset nivel-
siteet olisi jouduttu harsimaan kasaan.

Summasumaarum: jaksan olla kiitollinen siitä, että kehitys kehittyy
ja että turvallisuutta parannetaan jatkuvasti kohdissa, joissa sitä
ei edes huomaa ennen kuin se tosipaikka sattuu omalle kohdalle.

[Matti Kaki]

Post by Mikko Järvinen
Jarruttaminen moisella on hankalaa, tehoa on tulee joko liian vähän
tai liikaa.

Vähän sama kun alkaisi ajaa jarrutehostimella varustettua autoa
tai vaikka siirtyisi automaattivaihteisesta tavalliseen. Tottuminen
vie aikansa mutta kokemuksesta voin kyllä todeta, että kyseinen
Nexus on erinomainen napa ja jarrukin hyvä kunhan siihen tottuu.

[Mikko Järvinen]

Post by Matti Kaki
vie aikansa mutta kokemuksesta voin kyllä todeta, että kyseinen
Nexus on erinomainen napa ja jarrukin hyvä kunhan siihen tottuu.

Itse jarru on varmaan ihan kelvollinen konsepti, mutta sitä pitäisi
ehdottomasti voida käyttää vasemman käden kahvalla. Semmoisenkin
mallin taisin nähdä taloyhtiön pyörätelineessä, jossakin Tunturissa.

Eiköhän tuo nyt tuollaisessai arkipäivävälineessä toimi.

[Joakim Majander]

Post by Mikko Järvinen
Pyörään ilmestyi vahingossa jalkajarru

Koko takajarru on melkein paholaisen keksintö 2-pyöräisissä, joiden
jarrutus tapahtuu vain ja ainoastaan etujarrulla aivain poikkeusoloja
lukuunottamatta. Useimmissahan (kaikki polkupyörät, suuri osa
moottoripyöristä) takapyörä nousee ilmaan tai ainakin on hyvin
kevyesti tiessä optimijarrutuksessa. Takajarrun pitäisi olla erittäin
vaikeasti lukkiutuva mielestäni. Paniikkitilanteessa takajarrulla saa
lähinnä aikaan sen, että takapyörä lukkiutuu ja lähtee sivulle,
jolloin ei enää voi jarruttaa etujarrulla kunolla. Varsinkin
moottoripyörän nopeuksissa tämä on vakava ongelma ja mielestäni on
väärin opettaa jarruttamaan molemmilla jarruilla, koska takajarrua
pitäisi käyttää vain erikoistilanteissa suurella harkinnalla eikä
refleksinomaisesti liian suurella voimalla.

Joakim

PS. Mun pyörissä etujarru on aina oikealla kädellä, kuten
moottoripyörissäkin.

[Jukka Forsgren]

Post by Joakim Majander
Koko takajarru on melkein paholaisen keksintö 2-pyöräisissä, joiden
jarrutus tapahtuu vain ja ainoastaan etujarrulla aivain poikkeusoloja
lukuunottamatta. Useimmissahan (kaikki polkupyörät, suuri osa
moottoripyöristä) takapyörä nousee ilmaan tai ainakin on hyvin
kevyesti tiessä optimijarrutuksessa. Takajarrun pitäisi olla erittäin
vaikeasti lukkiutuva mielestäni. Paniikkitilanteessa takajarrulla saa
lähinnä aikaan sen, että takapyörä lukkiutuu ja lähtee sivulle,
jolloin ei enää voi jarruttaa etujarrulla kunolla. Varsinkin
moottoripyörän nopeuksissa tämä on vakava ongelma ja mielestäni on
väärin opettaa jarruttamaan molemmilla jarruilla, koska takajarrua
pitäisi käyttää vain erikoistilanteissa suurella harkinnalla eikä
refleksinomaisesti liian suurella voimalla.

-Käyttämällä takajarrua etujarrun kanssa, on jarrutusmatka paljon lyhyempi.
-Harvassa polkupyörässä takapyörä nousee jarrutuksessa ilmaan muuten
kuin kävelyvauhdista, ellei sitten koko kämmenellä ja kaikilla voimilla
purista jarrua. Yleensähän jarrua käytetään yhdellä tai korkeintaan kahdella
sormella. Ja sitäpaitsi takapyörän nouseminen ilmaan on erittäin
epätoivottava ilmiö.
-Jos ajaa jotakuinkin suoraan eteenpäin niin ei se takapyörä minnekään
sivulle lähde luisumaan jarrutuksessa, ainakaan polkupyörällä. Prätkää en
ole ikinä ajanut.
-Tuossa olet kyllä ihan oikeassa, että jarrua pitäisi osata käyttää myös
paniikkitilanteessa niin, ettei purista kahvoja yhtäkkiä täydellä voimalla.
Paniikkijarrutuksessa kannattaa myös omaa painoa siirtää taaksepäin pyörän
päällä, joka lisää takajarrun toimivuutta ja mahdollista samalla etujarrun
voimakkaamman käytön. Ilmeisesti nämä kuitenkin tulevat vain kokemuksen ja
opettelun kautta.
-Pyörän osalta on etua, mitä tehokkaammat jarrut ovat ja mitä parempi
modulaatio niissä on - ainakin jos on kokenut kuski.
-Maastopyöräilyssä takajarru on oikeastaan aika ehdoton. Hyvin
äkkiä olet pöpelikössä, jos pelkällä etujarrulla yrität ajaa, koska
pehmeällä/irtokiviä sisältävällä maalla tai röykkyisessä maastossa katoaa
helposti pito etupyörältä tai vaihtoehtoisesti etupyörä tökkää johonkin
kuoppaan jarrun avittamana. Toki etujarruakin pitää käyttää silloin kun
se on mahdollista, kyllähän se hyvällä alustalla tehokkaammin jarruttaa. Eli
maastoajossa jarruttamiseen liittyy enemmän tekijöitä kuin asfaltilla.

[Joakim Majander]

Post by Jukka Forsgren
-Käyttämällä takajarrua etujarrun kanssa, on jarrutusmatka paljon lyhyempi.
-Harvassa polkupyörässä takapyörä nousee jarrutuksessa ilmaan muuten
kuin kävelyvauhdista, ellei sitten koko kämmenellä ja kaikilla voimilla
purista jarrua. Yleensähän jarrua käytetään yhdellä tai korkeintaan kahdella
sormella. Ja sitäpaitsi takapyörän nouseminen ilmaan on erittäin
epätoivottava ilmiö.

Ei pidä paikkansa kuin erittäin liukkailla alustoilla. Kyllä kaikissa
minun pyörissä (kilpapyörä, maantiepyörä ja vaimon "peruspyörä")
takapyörä nousee ilmaan, kun jarruttaa kunnolla, usein jopa
hiekkatiellä tai lumessa, mutta aina asfaltilla (myös märällä).
Polkupyörän painopiste on korkealla, joten jarrutuksessa paino siirtyy
etupyörälle ja rajoittavana tekijänä on vain se, että takapyörä nousee
liikaa. Parhaan hidastuvuuden (~0,6 G) saavuttaa, kun takapyörä on
hiukan ilmassa tai hyvin "kevyt", jolloin takajarrulla ei ole
hidastavaa vaikutusta.

Takapyörän oleminen ilmassa ei ole yhtään sen epätoivottavampaa kuin
takarenkaan oleminen lukossa. Molemmissa häviää täysin sivuttaispito,
jolloin on vaarana perän taittuminen sivulle.

Jos jarrussa ei ole pitoa takapyörän nostamiseen ilmaan, on se täysin
alimittainen. Silloin tietysti takajarrukin voi auttaa, mutta
kokonaisuus on paljon pidempi jarrutusmatka kuin kunnollisella
jarrulla.

Harjoitteleppa kunnon jarrutuksia. Pari päivän harjoittelulla opit,
että etujarrua voi käyttää todella voimakkaasti ja jarrutusmatka on
todella lyhyt. Takarenkaan saa ilmaan 20 km/h vauhdissa helposti ja
siitä pysähtyy muuten alle 3 m matkalla tehokkaan jarrutuksen
aloituksesta eikä 40 km/h vauhdista jarruttaessa saisi mennä kuin ~10
m. Takarenkaan nouseminen ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus, vaan
väistämätön seuraus voimakkaasta jarrutuksesta.

Englanniksi asiasta:
http://www.sheldonbrown.com/brakturn.html

Post by Jukka Forsgren
-Maastopyöräilyssä takajarru on oikeastaan aika ehdoton. Hyvin
äkkiä olet pöpelikössä, jos pelkällä etujarrulla yrität ajaa, koska
pehmeällä/irtokiviä sisältävällä maalla tai röykkyisessä maastossa katoaa
helposti pito etupyörältä tai vaihtoehtoisesti etupyörä tökkää johonkin
kuoppaan jarrun avittamana.

Puhdas maastoajo on sitten aivan eri juttu, mutta eiköhän sielläkin
osaava kuski käytä pääosin etujarrua, jos vauhtia tosiaan pitää
hidastaa eikä vain "säädellä".

Joakim

[Jukka Forsgren]

Post by Joakim Majander
Ei pidä paikkansa kuin erittäin liukkailla alustoilla. Kyllä kaikissa
minun pyörissä (kilpapyörä, maantiepyörä ja vaimon "peruspyörä")
takapyörä nousee ilmaan, kun jarruttaa kunnolla, usein jopa
hiekkatiellä tai lumessa, mutta aina asfaltilla (myös märällä).
Polkupyörän painopiste on korkealla, joten jarrutuksessa paino siirtyy
etupyörälle ja rajoittavana tekijänä on vain se, että takapyörä nousee
liikaa. Parhaan hidastuvuuden (~0,6 G) saavuttaa, kun takapyörä on
hiukan ilmassa tai hyvin "kevyt", jolloin takajarrulla ei ole
hidastavaa vaikutusta.

Suurimmassa osassa peruspyörissä, joita itse olen kokeillut aikojen saatossa,
on jarrujen ja varsinkin etujarrun toiminta ollut kohtuullisen heikkoa.

Tosin omasta mielestäni jarrun pitäisi toimia tehokkaasti yhdellä sormella
ilman älytöntä voimaa käyttäen.

Post by Joakim Majander
Takapyörän oleminen ilmassa ei ole yhtään sen epätoivottavampaa kuin
takarenkaan oleminen lukossa. Molemmissa häviää täysin sivuttaispito,
jolloin on vaarana perän taittuminen sivulle.

No jos asian noin muotoilet, niin olet ehkä oikeassa, mutta paras mielestäni
on kun etupyörä ei ole ilmassa eikä takapyöräkään lukossa.

Tuota sivuttaispidon käsitettäsi en kyllä oikein ymmärrä. Jos ajat
asfaltilla suoraan ja jarrutat, niin ei se perä minnekään lähde
seikkailemaan eikä se etupyöräkään minnekään luiskahda (ainakin jos osaa
ajaa). Toki voimakkaassa jarrutuksessa pyörän ohjaaminen/kääntäminen on
hyvin vaikeaa, samoin kuin jyrkässä käännöksessä ei samalla välttämättä
kannata kovin voimakkaasti jarruttaaa.

Post by Joakim Majander
Jos jarrussa ei ole pitoa takapyörän nostamiseen ilmaan, on se täysin
alimittainen. Silloin tietysti takajarrukin voi auttaa, mutta
kokonaisuus on paljon pidempi jarrutusmatka kuin kunnollisella
jarrulla.
Harjoitteleppa kunnon jarrutuksia. Pari päivän harjoittelulla opit,
että etujarrua voi käyttää todella voimakkaasti ja jarrutusmatka on
todella lyhyt. Takarenkaan saa ilmaan 20 km/h vauhdissa helposti ja
siitä pysähtyy muuten alle 3 m matkalla tehokkaan jarrutuksen
aloituksesta eikä 40 km/h vauhdista jarruttaessa saisi mennä kuin ~10
m. Takarenkaan nouseminen ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus, vaan
väistämätön seuraus voimakkaasta jarrutuksesta.

Olen noin 15 vuotta ajanut aika montaa pyöräilyn lajia, joten väittäisin
että itselläni on näissä asioissa aika hyvä kokemus ja intuitio:

-Pisin pysähtymismatka on pelkän takajarrun käytöllä, varsinkin jos se on
lukossa.
-Lyhyt jarrutusmatka on voimakkaalla etujarrun käytöllä (kuten kuvailet)
-Kuitenkin lyhyin ja parhaiten kontrollissa oleva jarrutusmatka oman
kokemukseni mukaan on kun käyttää etujarrun lisäksi myös takajarrua _ja_
siirtää samalla vartaloa voimakkaasti taaksepäin pyörän päällä. Tämä
painopisteen siirto siis mahdollistaa etujarrun entistä voimakkaamman
käytön ja toisaalta auttaa myös takajarrun toimintaa (vaikka se
huomattavasti pienempi onkin kuin etujarrun vaikutus hidastuvuuteen).

Tämä siis nimenomaan "paniikkijarrutusta" ajatellen, tai jos muuten vain
haluaa kokeilla miten nopeasti pystyy pysähtymään.

Voin kyllä ottaa haasteen vastaan, jossa sä jarrutat etujarrulla kuvaamasi
tyyliin ja itse jarrutan tuolla omalla tyylilläni. Katsotaan sitten
jarrutusmatka. :)

Post by Joakim Majander
http://www.sheldonbrown.com/brakturn.html

Vaikka tuo kyseinen Sheldonin artikkeli pääpiirteittäin on ihan ok, niin
aivan kaikkea Sheldonin kirjoittamaa ei silti kannata ottaa
perimmäisenä/ainoana totuutena. Karkeasti sanottuna miehen tietämys
"perinteisestä" pyöräilystä on varsin hyvä, mutta maastopyöräilystä ja
maantiepyöräilystä ei välttämättä. Tietysti monet asiat ovat jokseenkin
samat lajirajojen yli (vaikkapa kiekon kasaaminen), mutta kaikki asiat
eivät. Eli Sheldonin näkökulma pyöräilyyn nykypäivän mukaisena
kokonaisuutena on enemmän tai vähemmän kapea. Tätä jarrutuskeskustelua
sivuten, jos haluat oppia maastopyöräilyn ajotekniikkaa, niin älä lue
Sheldon Brownia vaan osta Brian Lopesin kirja "Mastering Mountain Bike
Skills", joka on ehkä arvostetuin teos tässä aiheessa. Jos tuon Sheldonin
artikkelin pohjalta lähdet vaikka ajamaan alamäkiajoa, niin äkkiä olet
pöpelikössä, koska kyseinen artikkeli käsittelee asiaa vain peruspyöräilyn
kannalta.

Post by Joakim Majander
Puhdas maastoajo on sitten aivan eri juttu, mutta eiköhän sielläkin
osaava kuski käytä pääosin etujarrua, jos vauhtia tosiaan pitää
hidastaa eikä vain "säädellä".

Toki, mutta loppupeleissä alusta määrää miten voi ja kannattaa jarruttaa.

[Juha]

"Jukka Forsgren"

Post by Jukka Forsgren

Post by Joakim Majander
Puhdas maastoajo on sitten aivan eri juttu, mutta eiköhän sielläkin
osaava kuski käytä pääosin etujarrua, jos vauhtia tosiaan pitää
hidastaa eikä vain "säädellä".

Toki, mutta loppupeleissä alusta määrää miten voi ja kannattaa jarruttaa.

Minä käytän pääsääntöisesti aina molempia jarruja, olinpa liikkeellä polku-
tai moottoripyörällä. Kuivalla asfalttiradalla moottoripyörällä ajaessani
käytän pelkkää etujarrua. Ehkä kyse on siitä, että ei riitä prosessorissa
teho pohdiskella, minkä verran takajarrua olisi optimaalinen määrä, aivan
jarrutuksen alussa takajarrun käytöllä voisi kai periaatteessa lisätä
jarrutustehoa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun prätkän alusta on mukautunut
maksimijarrutukseen, eli jarrutustilanne stabiloitunut, takajarrusta ei ole
enää mitään iloa. Radallahan jarrutetaan aina täysillä tai sitten ei
ollenkaan. Mutta kun liikun polkupyörällä vaihtelevalla maaperällä, yritän
balanssoida etu- ja takajarrun käytön kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi.

Kuten tässä muutkin ovat sanoneet, pitävällä alustalla maksimijarrutusta
tehtäessä takajarrulla ei ole merkitystä. Kun alusta ei olekaan kuivaa ja
tasaista asfalttia, tilanne muuttuu. Oikea jarruttaminen vaatii osaamista,
rutiinia ja jopa ymmärrystä tilanteesta. Pelkällä etujarrulla ei maastossa
pärjää.

On järkyttävää, kun vuosi toisensa perään saa lukea
moottoripyöräonnettomuuksista, jotka ovat aiheutuneet yrityksestä pysäyttää
pyörä pelkällä takajarrulla. Ei pyörä pysähdy pelkällä takajarrulla. Tai
pysähtyy toki, jos edessä on viisi kilometriä esteetöntä, suoraa tietä.
Mutta niinhän se pysähtyy silläkin, että lopettaa polkemisen, tai panee
vaihteen vapaalle. Jos on tarvetta nopeampaan pysähtymiseen, käytetään
_aina_ etujarrua. Tilanteen mukaan käytetään tai ollaan käyttämättä
takajarrua etujarrun kaverina, jotta saadaan jarutuksesta optimaalinen
vallitsevaan tilanteeseen. Kun nämä perusasiat ovat niin hukassa
ajokortillisilta moottoripyöräilijöiltä, kuinkahan hukassa ne ovatkaan
polkupyöräilijöiltä?

Ja mitä otsikon aiheeseen tulee, en ole myöskään minä koskaan ymmärtänyt,
miksi jalkajarru on niin turvallinen käsijarruihin nähden. Se oli
lapsuudessani jonkin sortin fakta monen aikuisen mielessä. Olen pikkupojasta
saakka ajanut käsijarrullisella pyörällä, ja taatusti ei olisi yksikään
polkupyöräillessä saatu rupi tai mustelma jäänyt syntymättä, jos olisi ollut
pyörässä turvallinen jalkajarru vaarallisten käsijarrujen sijaan. Oikean
jarrujen käytön oppii ehkä hiljalleen juuri niiden rupien ja mustelmien
kautta, jalkajarruttaja ei opi koskaan.

Juha

[JiiHoo]

Post by Juha
Kun nämä perusasiat ovat niin hukassa
ajokortillisilta moottoripyöräilijöiltä, kuinkahan hukassa ne ovatkaan
polkupyöräilijöiltä?

Sitä täytyy muistaa, että monet ovat vain autokortin ajaneita, jotka
saavat silti ajaa motskaakin. Kyllä siinä on aivan kaikki asiat hukassa,
kun tällainen ostaa ekan motskansa ja lähtee baanalle.

En muuten usko, että pitävällä pinnalla tehdyssä jarrutuksessa
takajarrulla on mitään virkaa edes jarrutuksen alussa. Etupäähän niia
samantien alas ja takapää on ilmassa. Näin ainakin motogp-luokan
ammattilaisilla. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että ne kaverit
jarruttaa etujarrulla ja kääntää myös samaan aikaan. Tämänkin asian sain
selville kun ihmettelin eräälle suomalaiselle kisakuskille miten Kenny
Robertsin kaltainen huippunimi voi tehdä niin alkeellisen virheen, että
kääntää mutkaan jarruttaen etujarrulla ja kaatuu kun etupää karkaa alta.
Jää muiden jalkoihin jos jarruttaa ensin ja kääntyy vasta sitten.

[Joakim Majander]

Post by JiiHoo
ammattilaisilla. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että ne kaverit
jarruttaa etujarrulla ja kääntää myös samaan aikaan. Tämänkin asian sain
selville kun ihmettelin eräälle suomalaiselle kisakuskille miten Kenny
Robertsin kaltainen huippunimi voi tehdä niin alkeellisen virheen, että
kääntää mutkaan jarruttaen etujarrulla ja kaatuu kun etupää karkaa alta.
Jää muiden jalkoihin jos jarruttaa ensin ja kääntyy vasta sitten.

Tähän liittyy sellainen asia, jota monet eivät tunnu ymmärtävän.
Renkaan pitohan on ~1 G (rataslikseillä varmasti hiukan yli), joten
jarruttaa voi ~1 G voimalla, JOS painopiste on niin alhaalla, että
takapyörä ei nouse. Ratapyörät (ja erityisesti polkupyörät) ovat
kuitenkin niin kevyitä ja kuskit korkealla, että tähän ei päästä.
Renkaan pitoa jää siis "käyttämättä". Tämän reservin avulla on
mahdollista ottaa yllättävän suurikin sivuttaisvoima ilman
kokonaispidon ylitystä.

Jos vaikkapa kokonaispito on 1,1 G ja jarruttaa pystyy 0,8 G:llä, jää
reserviä SQRT(1,1^2 - 0,8^2) eli 0,75 G. Ilman jarruttamistahan voisi
"kantata" 1,1 G kiihtyvyydellä, mutta täyden jarrutuksenkin aikana voi
siis kantata jo 0,75 G voimalla, mikä on varmasti enemmän kuin 99%
tavallisista moottoripyöräilijöistä uskaltaa ilman jarrutustakaan
(vastaa 37 asteen kallistusta). Ongelma on tietysti siinä, että
takapyörällä ei sivuttaispitoa ole täydessä jarrutuksessa, joten
vaatii aikamoista taitoa päästä noihin lukuihin.

Koska polkupyörällä painopiste on varsin korkealla ja jarrutusvoima
alle 0,7 G:n, joten vastaavilla renkailla voisi siis 0,85 G:llä eli
kallistaa pyörää 40 astetta samalla täysillä jarruttaen!

Tästäkin huolimatta en ole koskaan uskaltanut moista tehdä, vaan ensin
on jarrutettu pystyssä ja sitten kantattu.

Joakim

[Juha]

"Joakim Majander"

Post by Joakim Majander
Koska polkupyörällä painopiste on varsin korkealla ja jarrutusvoima
alle 0,7 G:n, joten vastaavilla renkailla voisi siis 0,85 G:llä eli
kallistaa pyörää 40 astetta samalla täysillä jarruttaen!
Tästäkin huolimatta en ole koskaan uskaltanut moista tehdä, vaan ensin
on jarrutettu pystyssä ja sitten kantattu.

Minä olen uskaltanut. Polvesta ja kyynärpäästä tuli verta, ja taisipa tulla
rupia vähän muuallekin. Geetä oli kyllä vähemmän ja alla hiekkatie. Rajat
oppii parhaiten löytämään kokeilemalla.

Juha

[Tatu Nieminen]

Post by Joakim Majander
Koska polkupyörällä painopiste on varsin korkealla ja jarrutusvoima
alle 0,7 G:n, joten vastaavilla renkailla voisi siis 0,85 G:llä eli
kallistaa pyörää 40 astetta samalla täysillä jarruttaen!
Tästäkin huolimatta en ole koskaan uskaltanut moista tehdä, vaan ensin
on jarrutettu pystyssä ja sitten kantattu.

Olen muutaman kerran vahingossa tehnyt sen että jarruttaa ja kanttaa samaan
aikaan. Todellisessa elämässä kun se ajorata ei ole puhdas asfaltti niin
siinä meinaa herkästi lähetä etupyörä ihan omaan suuntaansa kun se pieni
pölyn ja hiekan sekoitus asfaltin päällä toimiikin liukasteena.

[keino]

Post by Juha
Ja mitä otsikon aiheeseen tulee, en ole myöskään minä koskaan ymmärtänyt,
miksi jalkajarru on niin turvallinen käsijarruihin nähden. Se oli
lapsuudessani jonkin sortin fakta monen aikuisen mielessä. Olen pikkupojasta
saakka ajanut käsijarrullisella pyörällä, ja taatusti ei olisi yksikään
polkupyöräillessä saatu rupi tai mustelma jäänyt syntymättä, jos olisi ollut
pyörässä turvallinen jalkajarru vaarallisten käsijarrujen sijaan. Oikean
jarrujen käytön oppii ehkä hiljalleen juuri niiden rupien ja mustelmien
kautta, jalkajarruttaja ei opi koskaan.
Juha

Suurin ongelma noissa ensimmäisissä vannejarruissa taisi olla niiden
pito märällä kelillä. Kromatulla metallivanteella ja 70-80 -luvun
kehittymättömilla jarrupaloilla saattoi jarrutusteho kadota kokonaan,
kun vanteen pinta kastui.

Muistelen että joissa pyöräilyoppaissa jopa kehotettiin jarruttelemaan
hiukan vähän väliä, että vannejarrut kuivuisivat ja toimisivat.
Jalkajarru sentään jarruttaa aina kun haluat, ilman yllätyksiä.

K

[M.E.]

Post by keino
Muistelen että joissa pyöräilyoppaissa jopa kehotettiin jarruttelemaan
hiukan vähän väliä, että vannejarrut kuivuisivat ja toimisivat.
Jalkajarru sentään jarruttaa aina kun haluat, ilman yllätyksiä.

Miten sen nyt ottaa; noissa tuntuu olevan paljon merkitystä sillä
missä asennossa polkimet ovat - siis jarrutehoon. Tottumattomalle (vähän
pyöräilevälle) voi yllätyksellisessä tilanteessa mennä sormi suuhun kun
pitää alkaa jarruttaa ja polkimet ovat "epäedullisessa" asennossa.

Toisaalta noista ei näe myöskään päältäpäin koska kulutusosat alkavat
olemaan vaihtokunnossa. Itse juuri 40 vuotta vanhalla Crescentillä
ajelleena tulin tähän jälkimmäiseen tulokseen hieman yllättäen...

Tosin taisivat olla alkuperäiset osat (kumitkin olivat, sisäkumeja
myöten ;D).

[Esko Meriluoto]

Post by keino
Suurin ongelma noissa ensimmäisissä vannejarruissa taisi olla niiden
pito märällä kelillä. Kromatulla metallivanteella ja 70-80 -luvun
kehittymättömilla jarrupaloilla saattoi jarrutusteho kadota kokonaan,
kun vanteen pinta kastui.

Pitää paikkansa. Ajelin 1970-luvulla Raleightilla, jossa oli kromatut
vanteet. Kerran kumautin (kevyesti) auton takapuskuriin, kun jarrut
eivät ehtineet toimia. Taisi olla liian vähän etäisyyttä edessä
ajavaan autoon. Jarrupalojen piti pyyhkiä vannetta kierroksen verran
puhtaaksi vedestä, ennen kuin jarrut alkoivat vaikuttaa.

Post by keino
Muistelen että joissa pyöräilyoppaissa jopa kehotettiin jarruttelemaan
hiukan vähän väliä, että vannejarrut kuivuisivat ja toimisivat.
Jalkajarru sentään jarruttaa aina kun haluat, ilman yllätyksiä.

Hyvä ohje silloisille kromivanteille, varsinkin jonomuotoisessa
liikenteessä ja autojen seassa.

Moiset murheet ovat ohi. Hipparion pysähtyy melkein kuin seinään.
Ongelma voi olla se, että takana tuleva pystypyöräilijä ei ehdi edes
reagoida, kun minä olen jo pysähtynyt. Eutpyörässä on hydraulinen
vannajarru ja Nexus-rullajarru. Yhdessä ne ovat varsin tehokkaat.
Takapyörissä ei tarvita jarruja, koska takapyörät kevenevät
jarrutuksessa niin, ettei niiden jarrutusteholla olisi mitään merkitystä.


Esko (ja Hipparion)

[KK]

Post by keino
Suurin ongelma noissa ensimmäisissä vannejarruissa taisi olla niiden
pito märällä kelillä. Kromatulla metallivanteella ja 70-80 -luvun
kehittymättömilla jarrupaloilla saattoi jarrutusteho kadota kokonaan,
kun vanteen pinta kastui.

70-luvulla ei kyllä enää ollut ensimmäisiä vannejarruja käytössä, saati
myynnissä. Vannejarrut kehitettiin 1890-luvulla ja olivat yleisessä käytössä
pyöräilyn kulttuurimaissa jo 1900-luvun alusta lähtien. Suomessahan niitä ei
suuri yleisö tuntenut ennen 70-lukua, mutta sillä ei ole mitään tekemistä
jarrujen kehityksen kanssa. Se, että Suomessa myytiin paskoja jarrupaloja ja
vanteita 70-luvulla, ei johtunut jarrujen kehityksestä, vaan siitä, että
pyöräkauppiaat saattoivat myydä halpaa roskaa asiantuntemattomille (ja vielä
tuolloin melko pienituloisille) suomalaisille ostajille.

- k

[JiiHoo]

Post by KK
pyöräilyn kulttuurimaissa jo 1900-luvun alusta lähtien. Suomessahan niitä ei
suuri yleisö tuntenut ennen 70-lukua, mutta sillä ei ole mitään tekemistä
jarrujen kehityksen kanssa. Se, että Suomessa myytiin paskoja jarrupaloja ja
vanteita 70-luvulla, ei johtunut jarrujen kehityksestä, vaan siitä, että
pyöräkauppiaat saattoivat myydä halpaa roskaa asiantuntemattomille (ja vielä
tuolloin melko pienituloisille) suomalaisille ostajille.

Mitenkäs tämä asiantuntemus on muka Suomessa kehittynyt? Eiköhän 70-
luvullakin Suomessa harrastajat tienneet mikä on hyvää ja sama juttu
nykyäänkin.

[Esko Meriluoto]

Post by KK
Se, että Suomessa myytiin paskoja jarrupaloja ja
vanteita 70-luvulla, ei johtunut jarrujen kehityksestä, vaan siitä, että
pyöräkauppiaat saattoivat myydä halpaa roskaa asiantuntemattomille (ja vielä
tuolloin melko pienituloisille) suomalaisille ostajille.

Raleightin 10-vaihteinen pässinsarvinen retkipyörä ei tietääkseni
ollut "halpaa roskaa", vaan hyvätasoinen silloiseksi pyöräksi.
Kromatut teräsvanteet olivat normaaleja, vaikka eivät olekaan
nykytason mukaan parhaat. Poljinvarret olivat myös ns.
kiilapulttimallia ja melkein aina löysällä. Onneksi niitä ei enää
juuri näe. Mutta silloin ne olivat ihan hyvätasoista tavaraa.

Ostin pyörän vähän käytettynä ja tein sillä kesälomamatkan mm.
Englantiin. Elämäni kevyin pyöräretki! Mahdollisimman kevyet varusteet
(teltta, makuupussi, sadevarusteet, työkalut...), hyvä pyörä ja 4
viikkoa kaunista, kuivaa keliä.

Esko

[Sampo Mattila]

Post by Esko Meriluoto
Raleightin 10-vaihteinen pässinsarvinen retkipyörä ei tietääkseni
ollut "halpaa roskaa", vaan hyvätasoinen silloiseksi pyöräksi.

Suomessa myytiin tuolloin myös Morris Marina-tyyppistä perheautoa,
jota pidettiin silloin hyvätasoisena. Nykyisin "halpana roskana"

Kyllä vermeet täällä köyhässä kekkoslovakkiassa olivat tuolloin
enemmän jäljessä maailman huippua kuin nykyään. Nythän voi ostaa
mitä tahansa mitä maailmalla vaan myytävänä on.

[Tapio Keihanen]

Post by Sampo Mattila
Suomessa myytiin tuolloin myös Morris Marina-tyyppistä perheautoa,
jota pidettiin silloin hyvätasoisena. Nykyisin "halpana roskana"

Morris Marinalla on kyllä ollut aina Suomessa rasitteenaan huonon
auton maine, ihan maahantuonnin alusta alkaen. Eikä välttämättä ihan
aiheetta, tänne tuli mm. yksi neliovinen yksilö, jossa oli kahden
etuoven ja kahden takaoven sijaan kolme etuovea ja yksi takaovi. Koska
etuovea ei ymmärrettävästi oltu saatu kiinni takaoven paikalle, se
sitten kulki auton mukana takapenkillä.

Jottei menisi aivan fillari-aiheen vierestä: Huomenna olisi tarkoitus
lähteä perheen kanssa ensimmäiselle ulkomaanmatkalle pyörien kanssa,
kun käydään päiväristeilyllä Tukholmassa ;) Isompi tyttö
lastenistuimeen ja kolmivuotiaat kaksoset peräkärryyn ja eikun
menoksi!

Tapsa

[Sampo Mattila]

Isompi tyttö lastenistuimeen ja kolmivuotiaat kaksoset peräkärryyn
ja eikun menoksi!

Hauskaa pyöräilyreissua ja muutakin matkaa.

Semmoista tässä vaan ajattelen ääneen, että miksiköhän
pyöräperäkärryn kokonaismassan maksimiksi on säädetty se 50 kg? Ei
nimittäin ihmeitä vaadi että tuohon päästään: 2 * 17kg + 15kg => jää
kilon verran varusteille.

Minä tein meidän tytöille jousitetun maastokärryn. Aluksi se oli
kevyt, mutta ei tahtonut kestää rytyytystä. Vahvistin kärryä.
Toissa kesänä se oli jo ihan toimiva, mutta vielä sai jännitellä
että kestääkö kärry vai ei. Vahvistin lisää. Viime kesänä se
painoi jo tyhjänä 50kg. Enontekiöllä kalmakaltion suunnassa käytiin
neljän päivän pyörävaelluksella. Kärryssä oli mukana 80kg tavaraa ja
n. 35kg lapsia.

Nolointahan noissa hommissa on se, että tuommoista yhdistelmää voi
jarruttaa vain takajarrulla. Muutaman päivän reissulla menee
kokonaan yksi satsi jarrupaloja. Pyörä makaa välillä purossa tai
suossa, hiekkapölyä on kokoajan kaikkialla. Kaikki alamäet menee
oikean käden rystyset valkoisena Siis se nolo homma on ostaa
fillariliikkeestä takapaloja ja vastata että ei, etupalat on ihan
kunnossa.

[Joakim Majander]

Post by Jukka Forsgren
Tuota sivuttaispidon käsitettäsi en kyllä oikein ymmärrä. Jos ajat
asfaltilla suoraan ja jarrutat, niin ei se perä minnekään lähde
seikkailemaan eikä se etupyöräkään minnekään luiskahda (ainakin jos osaa
ajaa). Toki voimakkaassa jarrutuksessa pyörän ohjaaminen/kääntäminen on
hyvin vaikeaa, samoin kuin jyrkässä käännöksessä ei samalla välttämättä
kannata kovin voimakkaasti jarruttaaa.

Etupyörää ei asfaltilla lukkoon saa, mutta takapyörän toki varsin
helposti. Moottoripyörällä tuli pariin kertaan havaittua takapyörän
lukkiutumisen ongelma. Paniikkitilanteessa sain takapyörän lukkoon
yliherkällä jarrulla ennenkuin ehdin etujarrulla kunnolla aloittaakaan
jarrutusta. Seurauksena oli sellainen pyörän heilahdus, että etujarrua
oli pakko höllätä, onneksi tilanne laukesi muuta kautta ja nopeaa
pysähdystä ei tarvittukaan. Vauhtia oli ~80 km/h. Polkupyörällä en
muista vastaavaa kokeneeni, varmasti osin vauhdin puutteen takia. Enkä
viitsi kokeillakaan, koska yksi 40 km/h jarrutus takajarrulla kuluttaa
renkaan nahoille.

Fysiikassahan ei ole mitään oleellista eroa moottoripyörän ja
polkupyörän välillä. Tai on siinä sellainen ero, että moottoripyörä on
kohtuu painava ja painopiste matalalla. Tästä johtuen varsinkin
raskaammilla moottoripyörillä etupyörän saa lukkoon (erityisesti
märällä) ja takapyörää ei saa ilmaan, jolloin takajarrullakin on pieni
merkitys.

Post by Jukka Forsgren
-Pisin pysähtymismatka on pelkän takajarrun käytöllä, varsinkin jos se on
lukossa.
-Lyhyt jarrutusmatka on voimakkaalla etujarrun käytöllä (kuten kuvailet)
-Kuitenkin lyhyin ja parhaiten kontrollissa oleva jarrutusmatka oman
kokemukseni mukaan on kun käyttää etujarrun lisäksi myös takajarrua _ja_
siirtää samalla vartaloa voimakkaasti taaksepäin pyörän päällä. Tämä
painopisteen siirto siis mahdollistaa etujarrun entistä voimakkaamman
käytön ja toisaalta auttaa myös takajarrun toimintaa (vaikka se
huomattavasti pienempi onkin kuin etujarrun vaikutus hidastuvuuteen).
Tämä siis nimenomaan "paniikkijarrutusta" ajatellen, tai jos muuten vain
haluaa kokeilla miten nopeasti pystyy pysähtymään.

Painonsiirto tietysti auttaa hieman, jos sen pystyy tekemään taakse-
ja alaspäin. Oleellista on se kulma, jonka eturenkaan
maahanosumiskohta muodostaa painopisteen kanssa. Ainakaan omassa
kilpapyörässä tämä ei onnistu. Satulan taakse ja "alle" johtaa niin
kummalliseen asentoon, että tehokas jarrutus ei varmasti onnistu
hallitusti ja helposti sattuu arkaan paikkaan. Helposti pystyn
siirtämään takalistoa 10-20 cm taaksepäin, millä on aika marginaalinen
vaikutus painopisteeseen.

Paniikkijarrutus 40 km/h vauhdista kestää alle 2 s ja 20 km/h
vauhdista alle 1 s. Kuinka paljon tuosta ajasta menee hukkaan, jos
paino pitää ensin siirtää taakse (siis pois satulasta)? Pystytkö
siirtämään painon jo jarrutuksen aloitettuasi?

Itse lähtisin ajatuksesta, että paniikkitilanteessa yrittää muistaa
estää painon siirtymisen eteenpäin eli pitää kädet jäykkinä ja pysyy
satulassa. Tämäkään ei onnistu harjoittelematta. Vielä vaikeampaa on
saada uskallus todellakin käyttää voimalla sitä etujarrua. Tässä on
tietysti tärkeää, että jarru on tunnokas eikä haukkaa yhtä'äkkiä,
jolloin painopistekin siirtyy helposti eteen ja varsin harvinainen
tangonylilento käy mahdolliseksi.

Post by Jukka Forsgren
Vaikka tuo kyseinen Sheldonin artikkeli pääpiirteittäin on ihan ok, niin
aivan kaikkea Sheldonin kirjoittamaa ei silti kannata ottaa
perimmäisenä/ainoana totuutena. Karkeasti sanottuna miehen tietämys
"perinteisestä" pyöräilystä on varsin hyvä, mutta maastopyöräilystä ja
maantiepyöräilystä ei välttämättä.

Eihän edesmennyt Sheldon mikään kaikkitietäväinen ollut, mutta varsin
hyvin perillä monesta asiasta ja ennen kaikkea osasi esittää asiat
hyvin.

Tuo Sheldonin neuvo jatkaa polkemista, kun harjoittelee jarrutusta on
muuten erinomainen. Siinä huomaa hyvin kuinka helposti takapyörä sutii
tehokkaassa jarrutuksessa ja saa myös tuntumaa maksimaaliseen
jarruvoimaan ilman, että takapyörä nousee ilmaan, mikä tuntuu aluksi
ehkä pelottavalta.

Post by Jukka Forsgren
Jos tuon Sheldonin
artikkelin pohjalta lähdet vaikka ajamaan alamäkiajoa, niin äkkiä olet
pöpelikössä, koska kyseinen artikkeli käsittelee asiaa vain peruspyöräilyn
kannalta.

Alamäkiajo on varmasti oma taiteenlajinsa, joka ei kai ole kauhean
relevantti tämän keskustelun kanssa.

Joakim

[Juha]

"Joakim Majander"

Post by Joakim Majander
Alamäkiajo on varmasti oma taiteenlajinsa, joka ei kai ole kauhean
relevantti tämän keskustelun kanssa.

Pääsin viime kesänä kokeilemaan ensimmäistä kertaa alamäkiajoa, vieläpä
maailman downhill-mekassa, Whistlerissä (British Columbiassa, Kanadassa).
Otin aamupäiväksi opettajan mukaan mäkeen, ja rymistelin iltapäivän omin
nokkineni. Ajoin siis vain yhden päivän.

Kun pääsin jokunen vuosi sitten ensimmäisen kerran moottoripyörällä
asfalttiradalle kisakuskin opastukseen, opin mielestäni prätkän käsittelystä
valtavasti. Pyörä tuntui kulkevan ratapäivältä tullessa juuri siten kuin
halusin, kun vielä ratapäivälle ajaessa pyörä meni vain suurin piirtein
halutulla tavalla. Lisäksi ratapäivän jälkeen oli vähän vertailupohjaa oman
ajotaidon ja oikeasti osaavan kuskin ajotaidon välillä, se toi tarpeellista
nöyryyttä omien puutteiden kanssa elämiseen ja motivaatiota omien taitojen
kehittämiseen.

Polkupyörällä alamäkiajon suhteen oli pikkuisen samanlainen fiilis. Kun
opettaja oli neuvonut, miten pyörällä ajetaan, ja oli itse päässyt
kokeilemaan, mihin omat kyvyt riittävät, tuli uutta näkemystä polkupyörällä
ajoon. Mielestäni alamäkiajon opettelu on relevantti asia polkupyörän
jarrutusta opeteltaessa. Eihän se toki ihan otsikon alle osu,
alamäkipyörissä ei ollut turvallista jalkajarrua, vaan vaaralliset
käsijarrut.

Juha

[Sampo Mattila]

Post by Joakim Majander
Etupyörää ei asfaltilla lukkoon saa, mutta takapyörän toki varsin
helposti.

Saa kun on nappularenkaat ja riittävän loiva ohjauskulma ja ärski
roikkuu jarruttaessa riittävän takana

Post by Joakim Majander
Alamäkiajo on varmasti oma taiteenlajinsa, joka ei kai ole kauhean
relevantti tämän keskustelun kanssa.

Toimii ne fysiikan lait sielläkin. Ainut isompi ero on siinä että
renkaat eivät aina ole kosketuksessa maahan. Just Saariselällä
kokeilin erilaisia jarrutustyylejä. Takalevy oli aina vähän
lämmennyt mutta etunen oli hohtavan kuuma.

[Klassik]

Post by Mikko Järvinen
Pyörään ilmestyi vahingossa jalkajarru - vahingossa siinä mielessä,
että pyörään lähihuoltamossa arvottiin uutta voimansiirtoa kun vanha
vaihtajakin räjähti ja hyllyltä löytyvä ratkaisu oli tietenkin se
seitsenvaihteinen Nexus, joka sinällään toimii ainakin näin uutena.
Mutta vakiomallissa on tietysti jalkajarrukin.
Jarruttaminen moisella on hankalaa, tehoa on tulee joko liian vähän
tai liikaa. Viivettäkin taitaa tulla, mutta eihän tuo selkärengasta
lähde vielä eikä varmaan rupeakaan lähteämään kun kulkineessa on
kuitenkin edelleen myös molemmat vannejarrut (niin teho tosin ei ole
ihan 2000-luvun vaatimusten mukaista, jalkajarrulla toki saa
piirrettyä mustaa viivaa - vähän turhankin helposti).
Sen sijaan ajossahan tuo koko ajan tiellä. Pelkästään liikkeellelähtö
on pitänyt opetella uudelleen, kun enää ei voikaan nostaa poljinta
optimaaliseen lähtöasemaan. Samaten jarrutus vahingossa onnistuu,
viime tänään pääsi useita muinaisia germaanijumalia ilmoille, kun
pelkästään niinkin yksinkertainen toimenpide kuin polkimilla seisten
tapahtuva katukiveyksen ylittäminen sai aikaan hetkellisen tahattoman
jarrutuksen.
Minkä ihmeen takia kukaan terveelle motoriikalla varustettu yli
kuusivuotias haluaisi moisen muinaismuiston pyöräänsä?

Eikö sitä zykelin vannejarrua voitu jättää käyttöön ja hyödyntää jalkoja
lähinnä eteenpäin vievän voiman lähteenä.

[Mikko Järvinen]

Post by Klassik
Eikö sitä zykelin vannejarrua voitu jättää käyttöön ja hyödyntää jalkoja
lähinnä eteenpäin vievän voiman lähteenä.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa voi, mutta kuten sanottua, siellä se
silti könöttää tiellä? Ei kai sitä mitenkään järkevästi saa poiskaan?